Yksityisestä terveydenhuollosta on kasvanut julkisen terveydenhuollon rinnalle eräänlainen ohituskaista jota pitkin ihmiset voivat ohittaa hoitojonot. Vuonna 2007 sairaanhoitokorvauksen saajia oli 4,1 miljoonaa ja kaksi kertaa useammin korvaus meni suurituloisille ihmisille jotka ansaitsevat yli 35,000 euroa vuodessa.
Samaan aikaan, kun julkinen terveydenhuolto kärsii henkilöstöpulasta, pitkistä hoitojonoista ja hoitotakuun toteutumattomuudesta, käytämme yhä suuremman määrän tukeaksemme hyvätuloisten ihmisten lääkärikäyntejä yksityisellä. Eräs argumentti tämän puolesta on usein, että koska julkinen terveydenhuolto ei kykene hoitamaan kaikkia potilaita niin yksityisen terveydenhuollon palvelut ovat luonnollinen lisä julkiselle.
Tulee kuitenkin kyseenalaistaa sellainen ajattelu ja miettiä miksi emme käytä kelakorvauksiin käytettyjä varoja henkilöstön palkkaamiseen ja hoitojonojen kaventamiseen julkisen terveydenhuollon puolella. Miksi päättäjämme haluavat tukea yksityisen terveydenhuollon kasvua julkisin varoin ja asettaa julkisen terveydenhuollon vielä huonompaan asemaan.
Julkisen terveydenhuollon etu on siinä ettei se katso potilaiden lompakon pohjalle vaan potilailla on varallisuudesta huolimatta sama asema hoidon suhteen. Mikäli yksityinen terveydenhuolto saa vielä enemmän jalansijaa niin se heikentää väistämättä niiden asemaa joilla ei ole varaa maksaa heidän tarjoamiaan palveluita.
Lyhyesti ja yksinkertaisesti kela-korvauksien maksaminen yksityisen terveydenhuollon osalta tulisi lakkauttaa ja varat pitäisi käyttää sinne missä niitä tarvitaan ja missä niillä on ihmisten tasavertaisuuden kannalta merkittävä vaikutus eli julkiseen terveydenhuoltoon.
Pasi Riepponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti